Oletko jo räntäkunnossa?
27.10.2011
TOIMITTAJAN TYÖN TÄHTIHETKIÄ ovat mieleenpainuvat kohtaamiset ihmisten kanssa – niin lukijoiden kuin haastateltavien.
Siitä on varmaan jo yli 15 vuotta, kun pääsin tapaamaan nyt jo edesmennyttä teatterinjohtaja Vivica Bandleria. Hän kertoi värikkäästi nuoruudestaan sotien varjossa ja hilpeistä opiskeluajoistaan Pariisissa heti sodan jälkeen.
Vivica Bandler muisteli lämmöllä erityisesti Pariisin afrikkalaisia, joiden kanssa hän ystävystyi ja vietti paljon vapaa-aikaansa. Samanlaista elämäniloa ja sisukkuutta hän ei ollut tavannut kenessäkään muissa ihmisissä.
Mitä huonommin afrikkalaisilla meni, sitä enemmän he vitsailivat omalle epäonnelleen ja nauraa rätkättivät päälle. Vivica Bandlerin mukaan ilonpito oli paras selviytymiskeino: sillä lailla kurjuus ei saanut koskaan yliotetta.
NUORI VIVICA KAVEREINEEN palasi mieleen, kun pääsin viime keväänä käymään Havannassa, s. 18. Sielläkään ilonpitoon ei tarvita mitään erityistä syytä. Ihmiset näyttävät suorastaan onnellisilta, vaikka rappaukset ropisevat seinistä, maan talous on kuralla ja samat jäärät pitävät valtaa vuosikymmenestä toiseen.
Kuubalaiset eivät märehdi vanhoja eivätkä murehdi tulevia – ehtiihän sitä myöhemminkin. Mitä sanoo tähän suomalainen sisupussi? Ei saa jäädä tuleen makaamaan.
Asenteen lisäksi matkailija voi Havannassa hioa tanssitaitoaan – ja opetella kantamaan kilonsa komeasti.
Me suomalaiset naiset yritämme tekeytyä näkymättömiksi, jos mielestämme olemme liian reheviä. Mutta mitä tekee kuubatar? Hän ei pukeudu säkkiin eikä häpeile muhkeita muotojaan. Päinvastoin, hän korostaa niitä pukeutumalla avokaulaiseen toppiin ja vartalonmyötäiseen minihameeseen – ja näyttää tyrmäävän hyvältä.
Keinuva askel, hyvä ryhti ja hymy täydentävät vaikutelman.
NO JAA, MYÖNNETÄÄN. Hyvähän niiden siellä ikuisessa kesässä kuuman auringon alla on nauraa ja tanssia. Kyllä siinä etelän ilopilleriltäkin hymy hyytyy ja askel kangistuu, kun hän tulee tänne jäisille iljanteille ja räntää räimii vaakatasossa.
Mutta on Suomen marraskuussakin puolensa: on niin paljon helpompaa päästä räntäkuntoon kuin rantakuntoon. Voimme rauhassa leiriytyä sohvannurkkaan suunnittelemaan tulevia matkojamme.
TOIVOTTAVASTI TÄMÄ MATKAOPAS tarjoaa siihen kunnon eväät. Sivuilla 29–33 paljastamme teille matkanjärjestäjien ensi kesän mehevimmät uudet matkakohteet Menorcalta Madagaskarille.
Vielä ehtii nauttimaan vaikkapa Saksan ja Itävallan joulutunnelmista Tonavan-jokiristeilyllä, sivu 34.
Vai kaipaatko jotan todella repäisevää? Miten olisi vanha kunnon Las Vegas, kaupunki, joka ylittää komeasti huonon maun rajat. Juttumme kasinoiden varjosta alkaa sivulta 84.
Kuten kirjoittaja Jouni Utriainen toteaa, Las Vegasissa kannattaa käydä kerran elämässään jo siksi, ettei luulisi ihmiskunnan olevan järjissään.
Pirkko Puoskari
Loading ...
Kommentit